Olen tässä joinain perjantaina vienyt lapsenlasta
uimahalliin. Hän on urheiluseuran järjestämässä uimakoulussa Hervannan uimahallissa. Uimahallissa odotellessani ja uimisen riemua katsellessani, ovat ajatukset siirtyneet omaan lapsuuteen ja
uimahallikokemuksiin.
Ensimmäinen kerta oli vuonna 1957. Tampereella oli edellisen
vuoden puolella avattu uimahalli. Nyt koululaisilla annettiin mahdollisuus tutustua
tähän ihanuuteen.
Olin toisella luokalla kansakoulussa, eli ikää oli noin 8
vuotta. Uimahallikäynti oli ilmainen, mutta automatkoihin tarvittava raha piti tuoda kotoa. Matkaa Tammelan koululta Pyynikin uimahallille oli 2,5 kilometriä.
Odotimme innokkaina Tammelan koulun vieressä olevalla autopysäkillä "rollikkaa"
jolla pääsisimme uimahallille. Olin
saanut kotoa 20 penniä joka riitti bussimatkoihin. Bussia odotellessa leikin
rahallani, joka tietysti pääsi putoamaan. Vaikka lähes koko luokan lapset etsivät, ei rahaa
löytynyt. Oli pakko mennä kertomaan opettajalle, rahan katoamisesta. No, aikuiselta ratkaisu
löytyi heti, "menet sitten kävellen"
Ei auttanut mikään, reppu selkään ja juoksemalla kaupungin
läpi Pyynikille. Kun lopulta ehdin uimahallille, oli meidän luokka juuri päässyt sisään, eli en myöhästynyt juuri lainkaan.
Olivat onneksi joutuneet odottelemaan omaa vuoroaan.
Uinnin jälkeen vaatteita päälle pukiessani löysin se kadonneen
rahan, se oli pudonnut housun upslaakiin, eikä ollut pudonnut sieltä edes
juostessa. Asiasta en opettajalle kertonut vaan kävelin kotiin, saattaa olla,
että sijoitin rahan johonkin parempaan kaupungin läpi kävellessä.
